Itse olen kasvinhoitotyypiltäni liikakastelija. Kannu täyttyy liian usein ja huomaan lorottelevani vettä kastelukierroksella myös niille kasveille, jotka ovat vielä ihan tyytyväisiä vesitilanteeseensa. Kesällä ja talvella pärjään asian kanssa paremmin, koska auringonvalo, helteet tai lämpöpatterit lisäävät kasvien vedenkulutusta. Mutta kun syksy iskee päälle, valo vähenee ja helteet loppuvat, eivätkä patterit ole vielä päällä, kasvin vedentarve laskee radikaalisti. Jos kastelua jatkaa samaan tahtiin kuin kesällä, uhreja alkaa varmasti tulla; juuret mätänevät, jolloin kasvi menee lötköksi tai kuivettuu ja lehdet saavat keltareunaisia ruskeita läikkiä tai ne kellastuvat kokonaan ja lopulta kuolevat. Olenkin kehitellyt koko joukon temppuja ja toimenpiteitä, jolla liikakastelun vaikutuksia saa pienennettyä ja liikakastelua vähenemään.
Hidas kastelukannu on hyvä valinta liikakastelijalle. Pienireikäisestä ja kapeanokkaisesta kannusta vesi valuu hallitusti ja hitaasti, jolloin vettä tulee ainakin minulla annosteltua vähemmän kerrallaan. Itselläni on Plastexin pitkänokkainen 2 litrainen muovikannu, jota myy muun muassa Tokmanni. Myös tilavuudeltaan pienikokoinen kastelukannu vähentää kasteluintoa, koska kannua pitää olla koko ajan täyttämässä.
Ruukun koolla on paljonkin vaikutusta siihen, kuinka usein kasvia täytyy (saa) kastella. Pienessä ruukussa kasvupohja kuivuu paljon nopeammin kuin isossa ruukussa, joten ruukun koon kanssa ei kannata liioitella, jos olet liikakastelija. Toki ruukku täytyy vaihtaa isompaan, jos kasvin juuret sitä vaativat, mutta jos arpoo kahden eri koon väliltä, kannattanee ottaa se pienempi.
Hengittävät savi- ja kangasruukut sopivat liikakastelijalle. Niissä kosteus haihtuu myös ruukun seinämistä, toisin kuin muoviruukussa, joten niissä kasvupohja kuivuu nopeammin. Kastelutiheyden ero on itseasiassa melko suuri, kun olen seuraillut asiaa omilla kasveillani. Liikakastelijan kannattaa laittaa ainakin kuivemmassa maastossa viihtyville kasveille saviruukku.
Pohjareiällinen ruukku on kaikenlaisille kastelijoille hyvä valinta, mutta etenkin reiät ovat tärkeitä, mikäli tykkäät lorotella kasteluvettä liian usein tai liikaa kerralla. Ylimääräinen vesi valuu ulos ruukusta. Yli vuotanut vesi kannattaa kaataa pois alustalta esim. vartti kastelun jälkeen. Näin kasvin alimmat juuret eivät jää lillumaan veteen. Saviruukuissa on yleensä isohko reikä pohjassa, mutta tarvittaessa muoviruukun reikiä voi suurentaa tai lisätä kolvilla tai porakoneella. Mitä enemmän reikiä, sen parempi. Istutusruukun ja aluslautasen/ suojaruukun väliin voi laittaa esim kruunukorkkeja, jotta ilma kiertää kunnolla ruukun pohjassa. Suojaruukuksi kannattaa valita reilusti istutusruukkua isompi ruukku, jotta ilma pääsee kiertämään ruukkujen välissä.
Kasvupohjan tuunaaminen rouheammaksi ja ilmavammaksi on kätevä tapa vähentää liikakastelun haittoja. Mullaksi kannattaa valita turpeeton viherkasvimulta. Ajan kanssa turve tiivistyy ja on todella vettäpidättävä ainesosa mullan seassa, joten liikakastelijan kannattaa välttää sitä. Mullan tilalta voi laittaa ilmavampaa kookoskuitua. Sekä mullan että kookoksen sekaan voi lisätä esimerkiksi perliittiä ja/tai kevytsoraa, jotta kasvupohjasta tulee nopeammin kuivuva. Kuinka paljon kevytsoraa laitetaan, riippuu kasvista ja kasteluongelman vakavuudesta.Itse käytän seosta johon laitan kasvista riippuen noin puolet kookosta, neljäsosa perliittiä ja neljäsosa kevytsoraa. Oikein janoisille kasveille olen laittanut 2/3 kookosta ja 1/3 perliittiä ja kevytsoraa.
Kasveja valitessa liikakastelijan kannattaa suosia ns. janoisia kasveja. Ne ovat usein tuuhealehtisiä ja nopeakasvuisia kasveja. Itselläni juopotteluun taipuvaisia ovat olleet kiinanruusu, juorut, kahvipensas, enkelinsiipi sekä monet muut begoniat, värinokkoset, samettilehti, keltapunalehti ja punalehti. Vältellä kannattaa ainakin kaktuksia ja mehikasveja. Itsellä myös useat Monstera- suvun kasvit, anthuriumit ja alocasiat ovat olleet herkkiä liikakastelulle.
Paras konsti torjua liian runsaan kastelun vaikutuksia, on tarjota kasville mahdollisimman paljon valoa. Eteläikkunalla kasvi kuolee harvemmn liikakasteluun kuin pohjoisikkunalla. Talvelle kasveille kannattaa ehdottomasti tarjota lisävaloa, mikäli kastelukäsi viuhuu liiaksi. Hyvässä valossa kasvi haihduttaa ja kuluttaa vettä enemmän.
Ainakin minä kastelen kasvia harvemmin, jos se on sijoitettu jonnekin hankalaan paikkaan. Liikakastelulle herkkiä kasveja olen sijoitellut amppeleihin tai korkealle hyllyille. Kun kastelua varten tarvitsee kantaa jakkara kasvin luo, tulee kasvia kasteltua harvemmin.
Kasvupohjaan upotettava kosteusmittari on todella näppärä kastelun jarruttaja. Sääntönä on, että kasvia saa kastella vasta, kun mittari jää punaiselle alueelle. Mittareita myydään monessa kodintarvikeliikkeessä kuten Bauhaus. Halvin mittari taitaa löytyä Biltemasta, jossa sillä on hintaa alle 5€. Mittari tökätään syvälle kasvupohjaan ja se näyttää saman tien, kuinka kosteaa ruukussa on. Mittari toimii hyvin multa- ja kookossekoituksissa, mutta ei rouheammissa pohjissa kuten kaarnassa tai Seramiksessa.