Minulla on ollut jo pidempään makuuhuoneessa anopinkieli. Anopinkieli pitää lehtiensä ilmaraot auki öisin ja poistaa näin ilmasta pois hiilidioksidia yön aikana. Siksi se on erinomainen kasvi makuuhuoneeseen. Anopinkielen lehdet voivat kasvaa 120cm pitkiksi, jolloin kasvi on herkkä kaatumaan. Siksi olen laittanut anopinkieleni saviruukkuun, joka ei kaadu niin helposti kuin muoviruukku. Saviruukku myös hengittää ja haihduttaa vettä, joten se on hyvä valinta märkyydestä helposti pelästyvälle anopinkielelle.
Anopinkielen yksi lehti oli kasvanut kovin pitkäksi. En halunnut, että kasvi alkaa huojua pitkän lehden takia. Lehti oli myös kasvanut ohi kasvilampun valokeilasta, joten leikkasin koko lehden pois. Kasvista tuli samalla mielestäni tasapainoisemman näköinen. Huuhtelin lehden vesihanan alla puhtaaksi pölystä ja muusta liasta.
Kastelin kasvin 12 tuntia ennen lehden poisleikkaamista. Näin lehti on hyvin nesteytetty ja se selviää paremmin leikkaamisesta. Leikkasin puhtaalla ja terävällä skalpellilla lehden reilu 5cm paloiksi, jotka jätin kuivumaan pöydälle vuorokaudeksi. Hieman kuivattu lehtipistokas ei mätäne niin herkästi kuin heti leikkaamisen jälkeen istutettu pistokas.
Laitoin lehden palat juurtumaan semihydroon perliittiin; pistin pestyä perliittiä kahteen margariinirasiaan ja laskin rasioihin pohjalle noin sentin verran vettä. Toiseen rasiaan laitoin Rootit juuristimulaattorilla käsiteltyjä lehden paloja ja toiseen rasiaan ilman stimulaattoria käsiteltyjä lehden paloja. Onkin mielenkiintoista jatkossa seurata, parantaako stimulaattori pistokkaiden juurtumista. Levitin tipan juuristimulaattoria kunkin lehden leikkauspintaan ja upotin lehdenpalat noin kahden sentin syvyyteen perliittiin niin, että ne eivät suoraan koske pohjalla olevaan veteen. Lehden palat olisi voinut laittaa juurtumaan myös suoraan multaan tai veteen.
Anopinkielen lehtipistokkaasta lähtenyt uusi kasvu on kokovihreää, sillä tämä kasvi taantuu yksiväriseksi, kun sitä lisätään lehtipistokkaasta. Tämä ei itseäni tässä kohdin haittaa, sillä olisikin kiva saada kokovihreä anopinkieli keltaraitaisen rinnalle. Mikäli haluaa keltaraitaisen anopinkielen, pitää kasvia lisätä juuripaakku jakamalla.
Laitoin margariinirasiat lämpömaton päälle ja valon alle odottelemaan juurien ilmaantumista. Lämpö edistää juurtumista. Jotta lehtipistokkaiden ei tule liian kuuma lämpömatolla, laitoin sen ajastimella olemaan päällä ja pois päältä aina puoli tuntia kerrallaan. Sumuttelen pistokkaat jatkossa ainakin kerran päivässä. Kun juuria alkaa näkyä lehden paloissa, siirrän ne ruukkuun kasvupohjaan. Kasvupohjaksi laitan näille varmaankin Wurth imeytysraetta ja ruukuiksi hengittävia saviruukkuja.
Hienoa, että taason muodissa kasvien jakaminen ihan itse. Ainoa, mikä ihmetyttää on se, että se on niin monimutkaista
Ennen pärjättiin veitsellä, vedellä ja mullalla. Ehkä sitäkin kannattaa kokeilla, tulee ehkä edullisemmaksikin.
Perliitti on siitä hyvä aines, että sitä voi käyttää aina vaan uudestaan ja uudestaan. Mullassa onnistun jostain syystä mädännyttämään usein pistokkaat. Vedessä juurrutan nopeita juurtujia, kuten juoruja ihan hyvällä menestyksellä.