Huonekasvit

Esittelyssä aarnipeikonlehti ”Monkey Mask”

Tämä peikonlehtien sukuun kuuluva köynnösvehka (Monstera adansonii) kasvaa luonnossa Mexicossa ja muualla Etelä- ja Keski-Amerikassa. Se on köynnöstävä epifyytti, joka kasvaa muiden kasvien oksia hyväksi käyttäen. Sen reikäiset lehdet muistuttavat hieman jättipeikonlehden lehtiä, mutta ovat paljon pienempiä. Reikäiset lehdet kestävät luonnossa hyvin rajujakin tuulenpuuskia. Kasvi on myrkyllinen, joten se kannattaa pitää kaukana lapsista ja lemmikeistä.

Aarnipeikonlehden voi ohjailla kasvamaan ylöspäin tukea pitkin tai laittaa se esimerkiksi amppeliin ja antaa sen kasvaa alaspäin. Omalleni annoin tukikepiksi peikonpähkinäpensaan oksan. Viihtyessään kasvi on nopeakasvuinen ja sitä voikin surutta saksia lyhyemmäksi. Paras aika pätkimiseen on kevät tai kesä. Oksa kannattaa leikata aivan halutulla korkeudella olevan lehden yläpuolelta. Tämän jälkeen oksan voi katkoa varsi- ja latvapistokkaiksi. Lyhennä ensimmäisen varsipistokkaan varren pala leikkaamalla se ensimmäisen lehden alapuolelta poikki. Latvapistokkaaseen jätetään 2-3 lehteä ja varsipistokkaaseen 1-2 lehteä.

Kasvi rakastaa valoa, muttei viihdy suorassa keskipäivän auringossa. Kesällä se kannattaakin laittaa länsi- tai itäikkunalle. Talvella kasvi viihtyy eteläikkunallakin tai lisävalon alla. Melko hämärässäkin kasvi pärjää, muttei kasva tai tekee hyvin pieniä lehtiä. Kasvia kannattaa käännellä, jotta se ei kasva toispuoleiseksi.

Sademetsien kasvina aarnipeikonlehti pitää lämmöstä ja kosteudesta. Jos et omista ilmankostutinta, kannattaa kasvia sumutella päivittäin, varsinkin talvella, kun huoneilma on kuivaa. Omani on sisäsuihkulähteen vieressä. Kasvin lehtiä kannattaa varovasti pyyhkiä silloin tällöin. Myös suihkuun kasvin voi viedä, mikäli kasvualusta on vettäpäästävää.

Kasvualustaksi kannattaa valita hiekansekainen viherkasvimulta, johon laittaa puolet esimerkiksi kevytsoraa tai perliittiä. Omani on mullattomassa sekoituksessa, jossa on kookosta, perliittiä, kaarnaa ja hydrosoraa. Päälle laitoin koristeeksi Wurth imeytysraetta. Kaarnana käytin Kekkilän ”orkideamultaa”. Kasvi piristyi mullattomaan laitosta toden teolla. Mullassa ollessaan kastelin sitä liikaa ja se alkoi kellastuttamaan lehtiään. Nyt liikakastelun vaara on pienempi, kun kasvupohja on kuohkeampi.

Liian kuivassa aarnipeikonlehti alkaa ruskistamaan lehtiään. Kasvupohjaa ei saisi ikinä päästää täysin kuivaksi. Kastele, kun pintamulta on ruukun koosta riippuen kuivaa 3-5 cm syvydeltä. Talvella kastellaan maltillisemmin, ellei kasvi ole lisävalon alla. Lannoitetta olen antanut joka toisella kastelulla näin kesällä. Talvella lannoitetta voi käyttää harvemmin.

Saatat olla kiinnostunut:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: