Tämä peikonlehtien sukuun kuuluva köynnösvehka (Monstera adansonii) kasvaa luonnossa Mexicossa ja muualla Etelä- ja Keski-Amerikassa. Se on köynnöstävä epifyytti, joka kasvaa muiden kasvien oksia hyväksi käyttäen. Sen reikäiset lehdet muistuttavat hieman jättipeikonlehden lehtiä, mutta ovat paljon pienempiä. Reikäiset lehdet kestävät luonnossa hyvin rajujakin tuulenpuuskia. Kasvi on myrkyllinen, joten se kannattaa pitää kaukana lapsista ja lemmikeistä.
Aarnipeikonlehden voi ohjailla kasvamaan ylöspäin tukea pitkin tai laittaa se esimerkiksi amppeliin ja antaa sen kasvaa alaspäin. Omalleni annoin tukikepiksi peikonpähkinäpensaan oksan. Viihtyessään kasvi on nopeakasvuinen ja sitä voikin surutta saksia lyhyemmäksi. Paras aika pätkimiseen on kevät tai kesä. Oksa kannattaa leikata aivan halutulla korkeudella olevan lehden yläpuolelta. Tämän jälkeen oksan voi katkoa varsi- ja latvapistokkaiksi. Lyhennä ensimmäisen varsipistokkaan varren pala leikkaamalla se ensimmäisen lehden alapuolelta poikki. Latvapistokkaaseen jätetään 2-3 lehteä ja varsipistokkaaseen 1-2 lehteä.
Kasvi rakastaa valoa, muttei viihdy suorassa keskipäivän auringossa. Kesällä se kannattaakin laittaa länsi- tai itäikkunalle. Talvella kasvi viihtyy eteläikkunallakin tai lisävalon alla. Melko hämärässäkin kasvi pärjää, muttei kasva tai tekee hyvin pieniä lehtiä. Kasvia kannattaa käännellä, jotta se ei kasva toispuoleiseksi.
Sademetsien kasvina aarnipeikonlehti pitää lämmöstä ja kosteudesta. Jos et omista ilmankostutinta, kannattaa kasvia sumutella vaikka päivittäin, varsinkin talvella, kun huoneilma on kuivaa. Omani on sisäsuihkulähteen vieressä. Kasvin lehtiä kannattaa varovasti pyyhkiä silloin tällöin. Myös suihkuun kasvin voi viedä, mikäli kasvualusta on vettäpäästävää.
Kasvualustaksi kannattaa valita hiekansekainen viherkasvimulta, johon laittaa puolet esimerkiksi kevytsoraa tai perliittiä. Omani on mullattomassa sekoituksessa, jossa on kookosta, perliittiä, kaarnaa ja hydrosoraa. Kaarnana käytin Kekkilän ”orkideamultaa”. Kasvi piristyi mullattomaan laitosta toden teolla. Mullassa ollessaan kastelin sitä liikaa ja se alkoi kellastuttamaan lehtiään. Nyt liikakastelun vaara on pienempi, kun kasvupohja on kuohkeampi.
Liian kuivassa aarnipeikonlehti alkaa ruskistamaan lehtiään. Kasvupohjaa ei saisi ikinä päästää täysin kuivaksi. Talvella kastellaan maltillisemmin, ellei kasvi ole lisävalon alla. Lannoitetta olen antanut joka toisella kastelulla näin kesällä. Talvella lannoitetta ei tarvitse antaa, ellei kasvi ole kasvivalon alla.
Edit 2.12.2020: Aarnipeikonlehdelle kuuluu hyvää. Se on kasvanut paljon pituutta ja tehnyt muutaman lehden. Liian pitkältä alkuun näyttänyt tukikeppi on melkein vallattu. Kasvi on oikein hyvinvoivan näköinen ja lehdet ovat jäntevät.
Hei, tuo varsipistokasohje meni jotenkin yli hilseen. XD Ensimmäinen varsipistokas leikataan ensimmäisen lehden alapuolelta, eli ensimmäiseen ei tule lehteä ollenkaan, pelkkä ”tikku” vartta? En tiedä ymmärsinkö oikein.
Todella kaunis tuo sinun kasvisi, upeat kiiltävät lehdet! Ostin viikko sitten omani ja tykkään kovasti kasvistani myös. <3 Ihanaa alkanutta kevättä sinulle. 🙂
Kyllä tarkoitus olisi, että jokaiseen jää lehti. Katsonpa hieman tekstiä, olenko kirjoittanut ihan puutaheinää.