Huonekasvit

Aloittelijan semihydro

Semihydro tai toisin sanoen passiivihydro on nimensä mukaisesti vesiviljelyä. Vettä ei kuitenkaan kierrätetä letkun kautta vesipumpulla kasvualustaan, kuten täysvesiviljelmässä, vaan vesi nousee kasvupohjaa pitkin passiivisesti kapillaari-ilmiötä hyväksi käyttäen.

Semihydron perustaminen on paljon halvempaa ja yksinkertaisempaa, kuin vesiviljelmän perustaminen, sillä et tarvitse pumppuja, letkuja ja hapettimia. Semihydron perustamiseen tarvitset vain reiällisen ruukun, sitä hieman isomman ja reijättömän suojaruukun ja jonkinlaista kevytsoraa. Muitakin kasvupohjia voi toki kokeilla, mutta itse päätin nyt mennä perinteisellä hydrosoralla.

Ostin Pavunvarresta halkaisijaltaan noin 13 cm olevan verkkoruukun, joka maksoi 2 euroa. Kotona minulla oli jo Cannan hydrosoraa ja suojaruukuksi löysin peltiastian, joka ainakin vielä piti vedet sisällään, eikä vuoda liitoksista. Ajattelin ostaa sen tilalle muovisen suojaruukun, joka ei ala ajan mittaan ruostumaan, niinkuin peltipurkki varmaankin alkaa.

Kasviksi semihydroon valikoitui kumiviikuna, jonka olin ostanut aika vasta. Olin latvonut kasvin heti sen saapuessa kotiin, jotta saisin sen haarautumaan. Latvan olin ehtinyt jo istuttamaan kookos-perliitti sekoitukseen, mutta emokasvi oli vielä kaupan mullassa. Niinpä kiskoin kasvin pois ruukusta ja poistin kaiken mullan juurakosta. Alkuun irroitin multaa varovasti sormilla kasvin juurakon ympäriltä ja sitten liotin loput vedessä huljuttelemalla.

Noin tunnin pesemisen jälkeen, juurakko oli lähes mullaton. Mitä puhtaammaksi juurakon saa, sitä parempi. Poistin saksilla juurakosta kaikki ruskehtavat juuret ja jätin vain terveen keltaisen juurakon paikoilleen. Helpointa semihydroon siirtyminen on vedessä juurtuneella pistokaalla, jonka juurakkoa ei tarvitse pestä.

Tämän jälkeen pesin verkkoruukullisen verran hydrosoraa. Soran pinnalla on pientä savipölyä, joka kannattaa huuhdella pois ennen kasvin istuttamista. Laitoin verkkoruukun pohjalle ensin noin kolmasosan verran hydrosoraa ja istutin sitten kasvin ruukkuun. Tarkoitus olisi, etteivät juuret ole aivan verkkoruukun pohjalla. Tarvittaessa juuria voi hieman trimmailla, jotta ne mahtuvat verkkoruukun yläosaan.

Peltisen suojaruukun pohjalle laitoin muutamia kiviä, jotta verkkoruukku nousi hieman ylemmäksi suojaruukussa. Sitten laitoin hanasta puhdasta vettä peltiseen suojaruukkuun. Veden yläpinnan pitäisi maksimissaan olla kasvin juurien korkeudella, niin, että juuret eivät lillu vedessä. Laitoin kasvin läpinäkyvän muovipussin sisään

Jatkossa aion vaihtaa/lisätä vettä suojaruukkuun noin viikon välein, vedenkulutuksesta riippuen. Avuksi olisi voinut hankkia vesitasomittarin, mutta itse ajattelin selvitä ilman sitä. Mikäli kasveja on paljon semihydrossa, vesitasomittarit helpottavat hoitamisessa, kun ei tarvitse kurkkia ruukkuihin, vain veden määrän näkee nopeasti mittarista.

Lannoitteena ajattelin käyttää mietoa Puutarhan kesää. Lannoitteet, joissa on merilevää saattavat alkaa haista semihydrossa, joten niiden käyttöä ei suositella. Semihydro kannattaa päästää silloin tällöin myös hieman kuivahtamaan, kunhan et päästä soraa rutikuivaksi.

Lisää tietoa:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: