Huonekasvit

Esittelyssä timanttiananas

Timanttiananakset (Guzmania) ovat kotoisin Väli-Amerikasta, missä ne kasvavat epifyytteinä toisten kasvien varsilla ja oksilla. Niillä onkin melko pienet ja hentoiset juuret. Kasvin varren ympärillä ruusukkeena kasvavat lehdet keräävät sadevettä ja kastetta, joten sitä kastellaankin sekä multaan, että lehtiruusukkeisiin. Mullan annetaan kuivua kasteluiden välissä, lehtiruusukkeiden pitäisi olla aina hieman kosteana.

Kasvia vähintään päivittäin sumuttelemalla varmistaa, että lehtiruusuke pysyy kosteana, muttei lillu märkänä vedestä. Kasvia voi kastella myös alakautta lautasen avulla, jolloin liikakastelun vaara vähenee. Kasteluveden mukana voi kerran kuussa laittaa laihaa lannoitetta, paljoa kasvi ei kukinnan aikana lannoitetta tarvitse. Kasvuvaiheessa lannoitetta voi antaa hieman useammin.

Multa ei saisi olla likomärkää, siksi kasvupohjasta kannattaa tehdä ilmavampi esimerkiksi perliitillä tai kevytsoralla, jota voi laittaa puolet mullan joukkoon. Itselläni timanttiananas on kookos- perliitti- kaarna- hydrosora- seoksessa. Kasvupohja saisi olla hieman hapan, joten laitoin kasvupohjaan kaarnaa, mikä happamoittaa sitä. Myös laimennettua kahvia voi kasville lorauttaa muutaman kerran vuodessa kasvupohjaa happamoittamaan.

Timanttiananas kukkii noin kaksivuotiaana. Yksi lehtiruususke kukkii vain kerran ja lakastuu kukinnan jälkeen. Kasvi kuitenkin tuottaa ennen kuolemaansa sivuversoja. Näitä sivuversojakin kannattaa kastella lehtiruususkkeeseen esimerkiksi sumuttamalla. Kukan suojuslehdet voivat olla keltaiset, punaiset, vaaleanpunaiset, oranssit, violetit, vihreät tai kermanvalkoiset. Myös kirjavalehtisiä lajikkeita löytyy.

Kukan suojuslehdet kasvavat kukinnon ympärillä, joka voi olla valkoinen tai kellertävä. Kukinto nousee 20-50 cm korkeuteen. Kukinnon suojuslehtien kirkkaan värin saa aikaiseksi etyleenikaasun avulla. Tämä onnistuu laittamalla kasvi kirkkaaseen muovipussiin ja asettamalla pussin sisälle yhden ylikypsän omenan tai banaanin. Ilman etyleenikaasua kukinto voi jäädä hailakan väriseksi.

Kun sivuversot ovat noin kolmasosan emokasvin pituudesta, ne voi irrottaa terävällä veitsellä juuresta irti emoskasvista ja laittaa ne kasvamaan omiin ruukkuihinsa. Sivuversoja tulee yleensä kahdesta neljään kappaletta. Emokasvin voi laittaa kukinnan jälkeen bioastiaan.

Kesällä timanttiananas viihtyy myös ulkona. Sisälle se kannattaa nostaa, kun lämpö laskee alle 10°C. Sen kasteluun kannattaa käyttää kädenlämpöistä vettä. Vettä voi seisottaa yön yli ennen käyttöä, jotta veden kalsiumpitoisuus laskee. Myös sadevettä voi kasteluun käyttää. Itse kastelen omani aivan vesihanasta juuri otetulla vedellä ja lehtiruusukkeisiin on hieman kerääntynyt kuivaa kalkkeumaa. Kalkkeuma voi olla myös lannoitejäämiä, eli en tiedä, korjaantuisiko tilanne seisoneen veden käytöllä.

Timanttiananas viihtyy runsaassa valossa, mutta paahteiseen auringonpaisteeseen sitä ei kannata laittaa. Itä- tai länsi-ikkuna on kesällä paras vaihtoehto. Talvella kasvi voi olla myös eteläikkunalla.

(2) Kommentit

  1. Mielenkiintoista tietoa! Harmi kun heitin omani pois enkä huomannut katsoa olisko uusia alkuja ollut näkyvissä.

    1. Hanna says:

      No seuraavasta sitten tiedät ottaa pienet talteen.:D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: