Heräsin tänä aamuna ennen kuutta, vaikka olisin voinut nukkua. Uni ei enää tullut, joten laitoin päälle aamutakin ja avasin takapihalle vievän oven. Mustarastas lauloi pihamaalla oikein urakalla ja ulkoa tulvahti aamukasteisen maan tuoksu.
Nappasin käteeni kulhon ja sakset ja tallustin takapihalle. Kiersin pihan ympäri ja leikkasin kukkia kulhoon. Paras hetki leikkokukkien keruuseen on aikainen aamu. Saaliiksi sain valkoisia angervon kukkia, juuri aukeamaan alkaneita ruohosipulin kukintoja, kolme tupsua violetin syreenin kukkia, kukkivia pystyvarsia juuri sopivasti tehnyttä maahumalaa, kieloja, viiruhelpin lehtiä ja mirrinminttua. Kevätvuohenjuuri kukki sen verran laiskasti, etten viitsinyt kerätä siitä muutamaa harvaa kukkaa pois, vaan jätin ne ilostuttamaan kukkapenkkiä. Päiväliljat ja ruskoliljat eivät vielä ole avanneet kukkiaan, joten niitäkään en viitsinyt kimppuun kerätä.
Hain sisältä vesilasin ja istahdin pihakatoksen sohvalle. Asettelin kukat vesilasiin melko vapaalla tyylillä. Kimpun tuoksu oli huumaava, lähes parfyyminen. Syreenin voimakas, mirrinmintun mausteinen ja kielon makea tuoksu sekoittuivat toisiinsa. Maahumalan pippurinen ja ruohosipulin kirpeä aromi jäivät hieman muiden kukkien tuoksujen jalkoihin. Tuoksukimara tarttui käsiin pitkäksi aikaa ja leijui katoksessa vähän liiankin voimakkaana, sillä saan helposti päänsärkyä vahvoista tuoksuista.
Kukkakimppu saa jäädä takapihan katokseen vesilasiin, sillä pelkään siitä leviävän jotain tuholaisia huonekasveihini, enkä välitä sisätiloissa niin voimakkaista tuoksuista, joita kimppu erittää ympäristöönsä.
