Pihahommat ovat jääneet viime aikoina, kun vettä on tullut koko ajan taivaalta. Nurmikkokin olisi pitänyt leikata jo aikoja sitten, mutta se on aina likomärkää. Nyt olen puuhastellut pihassa aina kun sade on hellittänyt ja tänään paistoi hieman aurinkokin jossain vaiheessa.
Kukkapenkit olivat olleet siivomatta ja ne olivatkin täynnä jo kukkineita kasvien rankoja. Niinpä tartuin ensimmäiseksi kukkapenkkeihin. Leikkasin alas kaikki jo kukkineet kukat ja trimmasin kukkapenkeistä karkailevia maanpeitekasveja. Samalla tajusin, ettei pihalla ole kauheasti syyskukkijoita, joten niiden hankinta on jossain vaiheessa edessä.
Elo-syyskuu on oikea hetki syyslannoitukselle. Syyslannoite edistää kasvin talvehtimista ja lisää seuraavan vuoden kukintaa ja satoa. Syyslannoitusta kaipaavat varsinkin kaikki kukkivat kasvit. Annoin lannoitetta marjapensaille, omenapuulle ja kukkapenkeille, nurmikkoa en jaksanut lannoittaa. Lisäksi annoin vadelmalle hieman kalkkia. Lannoitteena käytin Kekkilän Syyslannoite PLUS:aa.
Villiviini on päässyt taas kasvamaan kesän aikana isoksi. Kasvi on nopeakasvuinen köynnös, joten olen viimevuosina leikannut sen syksyisin alas, jotta se ei kasva liian massiiviseksi. Leikkasin kaikki tämän vuoden versot pois ja jätin vain puutuneet varret paikoilleen. Köynnös ei alasleikattuna ole mikään kaunein näky, mutta näin saan pidettyä kasvun aisoissa. Trimmasin myös oksasaksilla köynnöksen juurella kasvavan suikeroalpin, joka luikerteli ylipitkänä pitkin tiilikiveystä.
Marjat ovat jo aikoja sitten kypsyneet ja ne on kerätty, joten räkättipelätti Marja-Leenan olikin aika siirtyä varaston puolelle asustelemaan. Luulin jo Marja-Leenan lähteneen karkuun, mutta se löytyikin pyörtyneenä puskan takaa maassa makaamassa. Nostin Marja-Leenan pystyyn ja kiinnitin hänen päänsä takaisin paikoilleen. Varovasti kannoin pelätin varastoon, sillä pää ei meinannut pysyä ollenkaan paikoillaan. Varastossa Marja-Leena saa odottaa ensi marjakautta pää vinossa.
Viinirypäleet ovat myös kypsyneet pikkuhiljaa. Zilga tarhajukkaviini ei kaipaa kalkitusta kuten aitoviiniköynnös, sillä se viihtyy happamassa kasvupohjassa. Niinpä tyydyin antamaan sille vain syyslannoitetta. Zilgan rypäleissä on todella paljon siemeniä, joten niitä ei ole kiva syödä. Niinpä olen keittänyt rypäleet omenan kanssa mehuksi. Rypäleitä tuli ämpärillinen, joten sain keitettyä pari satsia omena-rypälemehua. Mehu on oikein hyvän makuista ja näin saan rypäleetkin hyötykäyttöön.
Kasvimaat jäivät vielä perkaamatta, toivottavasti sateettomia hetkiä on vielä tulossa.