Tämä anopinkieli eroaa perinteisestä anopista (Dracaena trifasciata) lehtien värillään, joka on vaalean vihreä/hopeinen. Tavallinen anoppi voi kasvaa yli metrin korkuiseksi, mutta tämä jää noin 60cm korkeuteen. Mitä valoisammassa kasvi on, sitä hopeisemmiksi sen lehdet menevät. Hämärässäkin kasvi pärjää, mutta lehdet muuttuvat vihertävämmiksi ja kasvu on hitaampaa. Omani on eteläikkunalla.
Kasvi on altis liikakastelulle varsinkin talvella. Kasvupohja kannattaa päästää kuivaksi kasteluiden välissä, sillä mehikasvina kasvi varastoi vettä lehtiinsä ja se kestääkin paremmin kuivuutta kuin märkyyttä.
Laitoin omani Wurth imeytysrakeeseen ja hengittävään saviruukkuun. Lasittamaton saviruukku vähentää liikakastelun vaaraa. Kokeilen imeytysrakeen kosteuden puisella grillitikulla. Työnnän tikun ruukun pohjalle ja annan olla puolisen minuuttia. Tikusta näkee, mihin asti kasvualusta on kostea ja tarvitseeko vielä kastella.
Anopinkieli Moonshine ei tarvitse paljoa lannoitteita. Nyt talvella olen antanut vain merilevää. Kohta voi alkaa antaa myös mietoa kasvuravinnetta esimerkiksi joka toisella tai kolmannella kastelulla.
Kasvi kannattaa laittaa uuteen ruukkuun vasta, kun vanha on täynnä juuria ja kasvia. Anopinkieli viihtyy melko ahtaassakin ruukussa. Paras ajankohta uudelleen istuttamiselle on kevät, mutta olen jakanut näitä onnistuneesti talvellakin. Kasvia voi lisätä myös lehden pätkistä. Lehti leikataan noin kuuden viiden sentin paloiksi ja annetaan palojen kuivua pari päivää. Sitten ne upotetaan kasvupohjaan juurtumaan. Kasvusto pidetään kosteana, muttei märkänä. Myös lämpö ja valo stimuloivat juurtumista.
Anopit puhdistavat hyvin huoneilmaa ja ne yhteyttävät yleensä öisin. Kasvi onkin erinomainen valinta makuuhuoneeseen. Kasvi ei välttämättä välitä sumuttelusta. Vesi voi jäädä muhimaan lehtiruusukkeeseen ja mädännyttää kasvin lehtien tyvet. Kesällä kasvin voi viedä uloskin, kunhan se on sateen suojassa ja se nostetaan sisälle, ennen kuin lämpötila laskee alle 10°C. Kasvi voi kukkia valkoisin tuoksuvin kukin.