Tämä marraskuunkaktus (Schlumbergera truncata) kuuluu ystävälleni ja on tunnetuimpia lehtikaktuksia. Ystävän asunnossa on vesivahinkoremontti, jonka jaloista sain hoitooni paljon kasveja. Marraskuunkaktus pääsi reilu viikko sitten vierashuoneen eteläikkunalle ja alkoi saman tien tehdä vaaleanpunaisia nuppuja marraskuun kunniaksi. Kukat voivat olla lajikkeesta riippuen myös esimerkiksi liilahtavia tai valkoisia. Marraskuunkaktuksen lehdissä on sahalaitaiset reunat. Kasvi on myrkytön ihmiselle.
Syksyllä syys-lokakuussa kasvin pitäisi olla nelisen viikkoa jossain viileässä (10-15°C) tilassa, jotta kukkiminen marraskuussa käynnistyisi. Ystäväni kasvi on ollut kuitenkin normaalissa huoneenlämmössä, ellei muuttoa meille viileässä autossa lasketa. Joten kukinta voi onnistua myös ilman viileässä tapahtuvaa lepokauttakin. Kasvi voi kukkia myös keväällä.
Kukkivaa marraskuunkaktusta ei kannata siirrellä tai käännellä kukinnan aikana tai se voi suuttua ja tiputtaa nuppunsa. Myös ovesta tai ikkunasta tuleva kylmä veto voi irrottaa nuput. Kasvi on luonnossa epifyytti, joka kasvaa muiden kasvien rungoilla ja oksissa, joten sillä on pienet juuret. Siksi sitä tarvitsee vaihtaa uuteen ruukkuun melko harvakseltaan ja sille riittää melko pienikin ruukku.
Näin talvella marraskuunkaktus viihtyy eteläikkunallakin. Keväällä ja kesällä keskipäivällä se voi olla sille ainakin tottumattomana liikaa ja parempi paikka onkin valoisa itä- tai länsi-ikkuna. Myös ulkona kaktus viihtyy, kunhan se on suojassa sateelta, tuulelta ja keskipäivän auringolta. Kasvi kasvaa luonnossa vuoristoisissa sademetsissä, joissa yöt ovat viileitä ja ilmankosteus korkea. Siksi kasvi viihtyy hyvin ulkona. Sisälle se pitää nostaa ennen pakkasia.
Kukinnan alkaessa marraskuussa kasvia aletaan kastella hieman runsaammin. Kukinnan jälkeen kastelua vähennetään. Kesällä kasvi voi olla kovakin juoppo. Kasvupohja saisi kuivahtaa kasteluiden välissä. Liian janoisena kasvi rypistää lehtensä. Liikakastelu taas kellastuttaa lehtiä. Kasvi kestää hyvin hetkellistä kuivuutta, sillä se varastoi nestettä lehtiinsä. Liikakastelulle kasvi on paljon herkempi.
Lannoittaa kasvia voi keväällä ja kesällä joka toisella kastelulla. Mikäli kasvi on alkusyksyn viileässä paikassa, pitää kastelua ja lannoitusta vähentää, kunnes kasviin alkaa ilmaantua kukkia. Kukinnan aikana kasvia lannoitetaan miedolla lannoitteella ja lannoitus lopetetaan kukinnan jälkeen, kunnes se aloitetaan taas keväällä valon lisääntyessä. Marraskuunkaktus pitää hieman happamasta kasvupohjasta. Sille kannattaakin lorauttaa silloin tällöin laimennettua kahvia, mikä happamoittaa kasvupohjaa.
Ystäväni marraskuunkaktus on jonkinlaisessa mullassa, jossa on seassa perliittiä. Omalleni laittaisin seramista tai Wurth imeytysraetta. Mikäli käyttää multaa, kannattaa valita hiekansekainen viherkasvimulta. Mullan sekaan voi laittaa myös kevytsoraa, jotta kasvupohja ei ole liian vettäpidättävää.
Kasvia voi lisätä keväällä ja kesällä lehtipistokkaista. Lehdyköiden annetaan kuivua muutama päivä irrotuksen jälkeen, kunnes ne upotetaan suoraan kasvupohjaan. Juurien tekeminen kestää noin kuukauden. Yhteen ruukkuun kannattaa laittaa useampi lehti, jotta kasvi kasvaisi tuuhean näköiseksi.