Ikeasta parisen vuotta sitten ostettu noin metrin korkuinen varjoviikuna (Ficus microcarpa ”Ginseng”) tiputti heti ostamisen jälkeen lähes kaikki lehtensä. Tämä on tälle kasville normaalia käytöstä paikanvaihdoksen yhteydessä, eikä sitä kannata heti pelästyä. Kasvia ei kannata siirrellä kotonakaan paikasta toiseen, jos ei ole ihan pakko. Runsas valo ja varovainen lannoittaminen saa kasvin kasvattamaan uudet lehdet hitaasti, mutta varmasti. Meillä siinä meni puolitoista vuotta. Tuon ajan kasvi oli lähes lehdetön, kunnes tänä keväänä alkoi vihdoin tehdä uusia lehtiä.
Bonsai saa itäikkunalla runsaasti aamupäivän aurinkoa ja iltapäivän valoa. Kasvi on piristynyt päästyään keväällä liian varjoisasta nurkastaan ikkunan ääreen. Nimestään huolimatta talvella varjoviikuna saattaa tarvita lisävalon, jotta lehdet pysyvät kiinni kasvissa.
Bonsain laakeassa ja matalassa ruukussa kosteus haihtuu varsinkin aurinkoisella ilmalla nopeasti kasvualustasta. Kasvualustan päälle laitetut simpukankuoret estävät tehokkaasti veden haihtumista, jolloin kasvin kasteluväli pitenee.
Edelleenkin kasvini on harvalehtinen. Annoin keväällä Nekon bonsai-ravinnetta, mutta se ei saanut lehtiä kasvamaan. Siirryttyäni mietoon Puutarhan Kesä- lannoitteeseen, kasvi alkoi puskea uusia lehtiä. Olen myös suihkutellut nyt muutaman viikon ajan, viiden päivän välein lehdille Jaakontaikaa ja siitä kasvi on saanut extraenergiaa ja uusia lehtiä on ilmestynyt. Sumuttelen kasvin iltaisin vedellä ja kuivalla säällä laitan vieressä olevan ilmankostuttimen päälle yön ajaksi.
Liiasta kosteudesta varjoviikuna alkaa kellastuttaa lehtiään. Kasvi varastoi paksuun runkoonsa ja juureensa vettä, joten kasvualustan pitää päästä kuivahtamaan kasteluiden välissä, etteivät juuret ala mädäntyä. Talvella kastellaan todella niukasti, ellei kasvi ole lisävalon alla. Kasvi pärjää jonkin aikaa täysin ilman kasteluakin.
Korkkiruuviksi muotoiltu runko oli vielä talvella täysin kaljuuntunut lehdistä, mutta nyt lehtivarsia on ilmaantunut kahteen paikkaan rungossa latvan lisäksi. Mikäli oksat venähtävät pitkiksi, ne pitää typistää lyhyemmiksi. Irrotetut oksat voi halutessaan juurruttaa vesilasissa.
Siskoni Meksikosta tuoma pääkallo laitettiin puun juurelle onnea tuottamaan. Keväällä kuorin juuria väistellen vanhaa haperoista multaa kasvin juurelta ja korvasin sen Wurth imeytysrakeella. Rae imee itseensä paljon vettä, mikä pidentää kasteluväliä. Toinen hyvä vaihtoehto varjoviikunalle olisi ollut esimerkiksi kaktusmulta, mutta sitä pitää kastella useammin. Paras hetki mullan vaihdolle on kevät. Koska en laittanut vanhan mullan tilalle uutta ravinnerikasta multaa, kasvia täytyi muistaa lannoittaa heti kasvupohjan vaihdon jälkeen.
Varjoviikuna on kotoisin Aasiaista ja Pohjois-Australiasta. Sen lehdet muistuttavat hieman limoviikunan lehtiä. Luonnossa puu kasvaa jopa 15 metriä korkeaksi ja 30 metriä leveäksi. Huonekasvina se jää parin metrin mittaiseksi, bonsaina se voidaan pitää ihan kuinka pienenä kulloinkin halutaan.
Edit 29.11.2020: Laitoin syksyllä kasvivalot paikoilleen liian myöhään ja ilmeisesti siitä syystä varjoviikunani tiputti jälleen kaikki lehtensä. Lehtiä ei ole sen jälkeen näkynyt. Lokakuun lopussa nostin kaljun bonsain ulos ruukustaan ja vaihdoin sille kokonaan mullattoman kasvupohjan, johon laitoin kookosta, kaarnaa, perliittiä ja hydrosoraa. Vanhan mullan seasta löytyi ihan kelvollisen näköisiä juuria, joten en ole vielä luopunut toivosta viikunani kanssa. Lehdetön puu näytti kuitenkin kovin surulliselta paraatipaikallaan olohuoneessa.
Niinpä istutin bonsain juurelle Philodendron hastatumin, jonka olen ohjaillut kasvamaan pitkin puun runkoa. Hastatum ei vielä ole kovin korkea, mutta sen kasvaessa, ei ole niin väliksi, mikäli puu ei koskaan enää tekisi uusia lehtiä.