Muutamia vuosia sitten etupihallemme istutettu omenapuu on kokenut kovia niin city-kanien kuin minunkin takia. Istutin puun syksyllä, enkä tajunnut suojata puunrunkoa. Niinpä kanit ehtivät syödä puun varren seuraavana keväänä lähes kuorettomaksi. Ostin haavasuojaa, valelin puun rungon sillä ja ympäröin puun kanaverkolla.
Luulin suojanneeni puun hyvin, mutta seuraavana keväänä sain huomata, kuinka korkealle jänis oikein ylettää. Kanit söivät nimittäin kaikki alaoksat ja rungon kuoren kanaverkon yläpuolelta. Valelin puun jälleen haavasuojalla, saksin syödyt oksat pois ja kävin ostamassa puun rungon ja jäljelle jääneiden alaoksien ympärille kieputettavaa suojamuovia. Olin aivan varma, että puu kuolee, mutta sinnikkäästi se herää eloon joka kevät. Kolmantena kesänä puu sai olla lähes rauhassa jäniksiltä.
Jotta puun elämä olisi mahdollisimman vaivalloista, päätin, että puuta leikataan rajusti, jolloin se jäisi pieneksi ja omenat olisi helppo kerätä puun oksilta. Niinpä otin seuraavana keväänä oksasakset käteeni ja katkaisin latvan, kaikki ylöspäin osoittavat oksat ja toisiaan hankaavat oksat. Raju kevätleikkaus sai nuoren puun versomaan ihan hullun lailla. Tästä eteenpäin olenkin leikannut puun vasta elokuussa, jolloin versominen on leikkuun jälkeen paljon hillitympää.
Puu on ollut joka vuosi kirvojen valtaama. Ilmeisesti myös joku perhosentoukka syö osan lehdistä kesän aikana. Kirvojen takia ostin tänä kesänä etupihalle joukon leppäkerttuja Biotus Oy:ltä. Leppäkertut ovat olleet hommissa kohta parisen viikkoa ja kirvat ovat vähentyneet. Vielä on kuitenkin muutama oksa kirvojen peittämä, pitänee malttaa odottaa vielä hetki, ennen kuin voi sanoa, ovatko leppäkertut todella tehonneet. Takapihalta olen kirvat hävittänyt leppäkertuilla lähes kokonaan.
Alkuun kiinnitin puun oksat narulla runkoon kiinni, jotta sain oksat kasvamaan vaakatasossa. Sittemmin olen ottanut narut pois ja laittanut niiden tilalle uudenvuoden tinoja roikkumaan oksista, jotka kasvavat liian pystyssä asennossa. Tinan paino saa oksat kasvamaan vaakatasossa. Vaakatasossa olevat oksat tuottavat paremmin hedelmää, kuin ylöspäin kasvava oksa. Meillä tätä suuren sadon ihmettä on saatu kuitenkin odottaa. Viime kesänä puu tuotti ensimmäiset kaksi omenaa, jotka tosin olivat matoisia. Tänä kesänä omenoita ei tullut lainkaan. Viiteen vuoteen emme siis ole vielä päässeet nauttimaan omenasadosta. Jospa hevosenkengät toisivat hieman enemmän onnea puun kanssa jatkossa.
Vanhemmillani on myös puutarhassaan useampia omenapuita, joihin on laitettu verkkoa suojaksi, etteivät jänikset pääse liiaksi herkuttelemaan niillä. Talvella tosiaan jänikset saattavat päästä tosi korkealle, kun lumen pinta nousee. Huomasin myös kaupungilla käydessä, että siellähän on monissa puissa puunrungonsuojat suojaamassa varmaankin ihan muilta kolhuilta, ei taida nuoret puuvarret olla parhaita pyörätelineitä.