Köynnösvehkat kuuluvat vehkakasvien sukuun (Araceae) ja niitä on satoja eri lajikkeita. Ne ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan subtrooppisilta ja trooppisilta alueilta. Köynnösvehkat ovat jo pitkään olleet suosittuja huonekasveja ja ne ovat minunkin suosikkejani. Köynnösvehkat puhdistavat hyvin huoneilmaa.
Mielestäni köynnösvehkat ovat pääsääntöisesti kauniita ja niitä on monen näköisiä ja värisiä. Monilla lajikkeilla lehden muoto on erikoinen. Nuorten yksilöiden lehdet voivat olla varsin eri näköisiä kuin vanhan kasvin lehdet. Tällöin yleensä lehtien liuskottuneisuus lisääntyy iän myötä. Lehtien väri voi myös muuttua niiden ikääntyessä. Uudet lehdet voivat olla esimerkiksi lähes valkoisia tai punaisia ja ne vihertyvät ajan kuluessa.
Oman kokemukseni mukaan köynnösvehkat ovat helppoja pitää hengissä tai ainakin ne sopivat minulle. Köynnösvehkat eivät ole kovin vaativia valon suhteen, joskin liian hämärässä niiden kasvu pysähtyy tai lehdet jäävät pieniksi. Kirjavalehtiset lajikkeet tarvitsevat enemmän valoa kuin vihreät. Suoralta keskipäivän paahtavalta auringolta kasvi pitää suojata, joten itä- tai länsi-ikkuna on sille paras paikka kesäisin.
Kuiva huoneilma talvella ei myöskään ole köynnösvehkoille niin kova isku kuin monille muille kasveille. Kasvi kuitenkin nauttii korkeasta ilmankosteudesta, joten se on hyvä valinta kylpyhuoneeseen. Kuivan huoneilman vaikutuksia voi torjua kasviterraariolla, ilmankostuttimella, sumuttelemalla kasvia tai pitämällä sen vieressä laakeaa vesiastiaa.
Aika monet köynnösvehkat kasvavat myös nopeasti, mikä tekee niistä mielenkiintoisia seurattavia. Lajikkeesta riippuen kasvi kasvaa köynnöstäen tai pysty-/pensasmaisesti. Köynnöstävät lajikkeet tarvitsevat yleensä tuen, jota pitkin kasvaa ylöspäin.
Omat köynnösvehkani olen laittanut aroidmix nimiseen mullattomaan sekoitukseen, johon tulee reilu kolmasosa kookosta, hieman alle kolmasosa perliittiä ja alle kolmasosa kaarnaa. Joillekin olen korvannut osan kaarnasta tai perliitistä kevytsoralla. Köynnösvehkat pitävät hieman happamasta kasvupohjasta, ja kaarna on lievästi hapanta, joten sitä kannattaa laittaa vehkojen kasvupohjaan. Jos käyttää multaa, voi sen sekaan laittaa kevytsoraa, perliittiä tai kaarnaa, jotta kasvupohjasta tulee vettäpäästävämpi eikä kasvi ole niin altis juurimädälle.
Lannoitetta olen köynnösvehkoille antanut kesällä joka kastelulla. Kasvini ovat lisävalon alla talvisin, joten olen jatkanut lannoittamista myös talvella. Lannoittamista ja kastelua kannattaa vähentää talvella, jos kasvilla ei ole lisävaloa. Kasvi voi kukkia vaatimattomin kukin.
Köynnösvehkoja voi lisätä lajikkeesta ja tilanteesta riippuen jakamalla tai pistokkaista. Pistokkaissa pitää olla ainakin yksi lehtinivelkohta, sillä siihen kasvavat juuret ja hieman sen yläpuolelta lähtee uusi kasvu.
Pari huonoa puolta köynnösvehkoissa on. Ensinnäkin ne kaikki ovat myrkyllisiä. Toisekseen niiden keräilyyn jää helposti koukkuun.
Moi! Olen lukenut sun blogin postauksia jo pitkään ja oon tykännyt hurjasti ja tiedät todella paljon Philoista. Oon yrittänyt googletella mutta mistään en löydä tietoa Suomen kielellä, ja kaipailisin kauheasti neuvoa!
Mulla on siis parisen vuotta vanha Philodendron Imperial Green joka on kasvanut 15cm taimesta noin 90cm korkeaan ja 120cm leveään puskaan ja oon aivan avuton hänen kanssaan, koska lehtien pelkät varret ovat n. 40cm pitkät ja on TODELLA tilaavievä ja hieman ruma, kun on niin ”hämähäkkimäinen”. Kaikissa kuvissa mitä Imperial Greeneistä näen, ne ovat tuuheita ja matalia. Omani on ollut ison ikkunan (auringottoman) edessä, joten voiko pitkien varsien kehitys johtua valottomuudesta? Miten voin karsia tai jakaa philoa jotta siitä saisi tuuheamman? Kasvin runko on todella paksu. Olisin todella kiitollinen kaikista neuvoista!
Varren pituuskasvu voi johtua Vähäisestä valosta. Tai sitten kasvi on jotain muuta lajiketta. Kasvutavan pitäisi olla melko tiivis, ainakin omalla imperial redillä. Kokeilisin valoisampaa paikkaa. Kasvin voi myös pilkkoa terävällä puhattaalla veitsellä matalaksi, parin alimman lehden yläpuolelta poikki ja varsi palasiksi niin, että joka palaan jää yksi lehti. Emokasvi saattaa haarautua leikkauksen myötä, mutta latvapistokkaasta voi saada juurrutettua nopeasti kasvuun lähtevän uuden yksilön. Ja tosiaan parempaan valoon sekä emokasvi, että pistokkaat, jospa auttaisi.