Kohta alkavat ensimmäiset marjat kypsyä takapihamme marjapuskissa. Takapihalla pyörii useampikin räkättirastas, joten oli taas aika kaivaa räkättipelätti Marja-Leena ulos pihavarastosta. Marja-Leena on palvellut jo monta monta kesää, joten nyt oli aika hieman huoltaa huteraa rouvaa.
Aloitin riisumalla Marja-Leenan ilkosilleen ja tajusin, että rouvalla on kaikki ruuvit löysällä. Niinpä etsin kuusiokoloavaimen autotallista ja kiristin kaikki ruuvit. Pelättimen runkona toimii pukunaulakko, jonka alkuperä on mysteeri. Naulakko pysyy pystyssä jalaksien avulla, joiden päälle laitan vielä pari isoa kiveä. Näin Marja-Leena ei lähde lentoon kovallakaan tuulella.
Puin pelättimelle ensin hameen peittämään sen alaruumista. Tämän jälkeen solmin pukunaulakon välitankoihin kaapista löytämiäni rikkinäisiä vanhoja vaatteita ja kankaanpaloja. Näin sain Marja-Leenalle hieman lihaa luiden päälle. Verhosin yläruumiin vihreällä gollegepaidalla ja täytin paidan hihat kankailla. Ujutin molempiin hihoihin vielä metallitangon pätkät ja sain Marja-Leenan kädet uhkaavasti hieman koholleen.
Lopuksi laitoin Marja-Leenalle muovisen kukkaruukun väärin päin pääksi ja asettelin vielä lierihatun kruunuksi kaunokaiselle. Jotta Marja-Leena olisi vieläkin pelottavampi, kiinnitin sen käsiin roikkumaan muutaman cd-levyn ja kiiltävää pakettinauhaa, joista auringon valo välkehtii, saaden räkätit kenties muille pihoille marjastamaan.
Aikaisempina kesinä Marja-Leena on ollut tehokas räkättikarkoitin. Harakat eivät tosin ole Marja-Leenaa juurikaan pelänneet. Vaihdan Marja-Leenan paikkaa päivittäin ja vaihdan sille vaatteet ainakin kerran kesässä, jotta linnut eivät tottuisi hänen läsnäoloonsa.